Nurmenviljelyssä lannoitus on yksi suurimmista muuttuvista kustannuksista. Samalla nurmi on kotieläintilan tärkein rehukasvusto. Nurmen laatu vaikuttaa suoraan eläinten terveyteen, tuotoksiin ja tilan kannattavuuteen. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä tilakokeissa on havaittu N-xt-nestelannoitteiden käytöstä nurmenviljelyssä, miksi pienemmällä typpimäärällä voidaan saavuttaa sama tai parempi sato, ja miksi rehun nitraattipitoisuus on asia johon kannattaa kiinnittää huomiota.
Nurmi tarvitsee typpeä — mutta minkälaista?
Typpi on nurmen tärkein ravinne. Ilman riittävää typpitasoa nurmi ei kasva, valkuaissato jää vaatimattomaksi ja kotieläinten tuotostavoitteet jäävät saavuttamatta.
Perinteiset mineraalilannoitteet sisältävät typpeä nitraatti- tai ammoniummuodossa. Nitraattityppi on negatiivisesti varautunut, joten se ei kiinnity maan pintaan vaan jää maan nesteeseen vapaasti liikkuvaksi. Tämä tekee siitä alttiisen huuhtoutumiselle ja merkitsee myös sitä, että kasvin täytyy tehdä paljon työtä muuttaakseen nitraattityppi käyttökelpoiseksi valkuaiseksi.
N-xt-nestelannoitteissa typpi on amidimuodossa. Kasvi voi käyttää sen suoraan aminohappojen ja valkuaisen rakennusaineena ilman energiaintensiivistä muunnosvaihetta. Tämä energiasäästö näkyy kasvussa ja sadon laadussa.
Tilakoetulokset kertovat saman tarinan vuodesta toiseen
Suomennestelannoite on seurannut N-xt-lannoitteiden vaikutusta nurmenviljelyssä tilakokeissa vuodesta 2012 lähtien. Tulokset ovat olleet johdonmukaisia:
Isokyrö 2014: N-xt-lannoitteella käytettiin noin 30 % vähemmän typpeä kuin mineraalilannoitteella. Sato oli silti suurempi ja rehun nitraattipitoisuus selvästi matalampi. Lisäkustannuksen takaisinmaksukerroin oli 4,5.
Nivala 2015: Koko kesän kolmen niiton seuranta osoitti N-xt-lannoitteen selvästi paremman satotason verrattuna perinteiseen mineraalilannoitteeseen. Lannoittaminen oli kannattavaa.
Kuru 2020: N-xt-lohkolle levitettiin 179 kg typpeä hehtaarille ja mineraalilannoitelohkolle 223 kg typpeä. N-xt-lannoitteen typpikilolla saatiin selvästi parempi kuiva-aine- ja raakavalkuaissato. D-arvot olivat N-xt-lohkolla 720 ja mineraalilannoitelohkolla 698 — sulavuus oli siis myös parempi.
Isokyrö 2020: Sama tulos toistui — pienempi typpipanos, parempi kuiva-ainesato, parempi sadon laatu.
Yhteinen havainto kaikissa seurannoissa: N-xt-lannoitteen typpikilolla saa enemmän kuiva-ainetta ja raakavalkuaista kuin mineraalilannoitteen typpikilolla. Useissa kokeissa 70–80 % mineraalilannoitteen typpimäärästä on tuottanut saman tai paremman sadon.
Korkeampi kuiva-ainepitoisuus — miksi se on tärkeää?
Yksi toistuva havainto tilakokeissa on ollut se, että N-xt-lannoitetun nurmen kuiva-ainepitoisuus on korkeampi kuin mineraalilannoitetun.
Tämä johtuu siitä, että kun kasvi saa typpeä amidimuodossa eikä nitraattimuodossa, sen ei tarvitse lisätä solukkonsa vesipitoisuutta suolaväkevyyden laimentamiseksi. Solurakenne on tukevampi ja kuiva-ainepitoisuus korkeampi.
Käytännössä tämä merkitsee nurmenviljelyssä seuraavaa:
- Niitetty kasvusto kuivuu nopeammin korjuukelpoiseksi
- Tarvitaan vähemmän pöyhintää
- Korjuuaika lyhenee
- Maa-aineksen riski rehussa pienenee
- Virhekäymisten riski säilönnässä vähenee
Korkeampi kuiva-ainepitoisuus ei johdu aikaisemmasta tuleentumisesta — D-arvot ovat olleet kokeissa tavoitetasolla, joten sulavuus ei ole kärsinyt.
Rehun nitraattipitoisuus merkitsee
Kotieläintiloilla rehun nitraattipitoisuus on kysymys, johon on syytä kiinnittää huomiota.
Nitraatti sellaisenaan ei ole lehmälle myrkyllistä, mutta pötsissä se pelkistyy nitriitiksi, joka on huomattavasti myrkyllisempää. Nitriitti imeytyy verenkiertoon ja muuttaa hemoglobiinin methemoglobiiniksi, joka kuljettaa happea kudoksiin paljon heikommin. Seurauksena voi olla epämääräisiä oireita: heikko rehun maittavuus, luomiset, vähentynyt tuotanto. Pahimmillaan eläin voi kuolla. Herkimpiä ovat tiineet ja nuoret eläimet.
Eurofins-taulukon mukaan rehun nitraattipitoisuus on haitallinen kun se ylittää 4400 mg/kg kuiva-ainetta. Suomennestelannoitteen seurannoissa on havaittu, että perinteisillä mineraalilannoitteilla kohtuullisillakin annoksilla tämä raja voidaan ylittää.
N-xt-lannoitteilla haitallista rajaa ei ole ylitetty yhdessäkään seurannassa, vaikka typpimäärä ollaan nostettu merkittävästi.
Tämä on kotieläintilalle merkittävä asia. Rehun nitraattipitoisuus ei aina näy päällepäin eikä se välttämättä tule mitatuksi rutiinitarkastuksissa. Ennaltaehkäisy lannoitevalinnalla on yksinkertaisin keino.
Levitysstrategia nurmenviljelyssä
N-xt-lannoitteilla on mahdollista käyttää erilaisia levitysstrategioita kuin perinteisillä mineraalilannoitteilla, koska lannoite ei huuhtoudu tai haihdu samassa määrin.
Kevätlannoitus + täydennys niiton jälkeen on tavanomaisin strategia: keväällä levitetään noin 100 kg typpeä hehtaarille ja ensimmäisen niiton jälkeen toinen 100 kg erä.
Pelkkä runsas kevätlannoitus toimii myös. Kuru 2018–2019 -seurannoissa vertailtiin kahden erän strategiaa (100 kg keväällä + 100 kg niittojen välissä) yhden 200 kg kevätlannoituksen strategiaan. Kahden vuoden seuranta osoitti, että yksi runsas kevätlannoitus toimii — käyttämättä jäänyt typpi on käytettävissä seuraavassa sadossa. Tämä vähentää ajokertojen määrää ja helpottaa tilatyön suunnittelua.
Mitä tuotteita nurmenviljelyyn?
N-xt Terra -maalannoitteet levitetään kylvön yhteydessä tai keväisin ennen kasvukauden alkua. Ne sisältävät amidimuotoista typpeä sekä täydentäviä ravinteita kuten magnesiumia, rikkiä, sinkkiä ja mangaania maalajin ja kasvuston tarpeiden mukaan.
N-xt Folium -lehtilannoitteet täydentävät lannoitusta kasvukauden aikana. Ne levitetään ruiskulla kasvinsuojeluaineiden kanssa samalla ajokerralla, joten lisätöitä ei tule. Folium 2 (N18 Mg S) ja Folium 7 (NKS) ovat erityisen hyödyllisiä nopean kasvun tai kuivuusstressin aikana — juuri silloin kun nurmi tarvitsee typpeä, kaliumia, magnesiumia ja rikkiä kukinnan jälkeiseen vaiheeseen.
Yhteenveto
Nestelannoitus nurmenviljelyssä ei ole teoriaa — se on käytännössä todennettua tilakokeissa useamman vuoden ajalta. Pienemmällä typpipanoksella saadaan sama tai parempi kuiva-aine- ja valkuaissato, rehun nitraattipitoisuus pysyy turvallisella tasolla ja maan kasvukunto paranee pitkällä aikavälillä.
Kotieläintilalla tämä tarkoittaa terveempiä eläimiä, parempia tuotoksia ja harvemmin tarvittavaa eläinlääkäriä.